Verhoomolle saapui eräänä päivänä tälläinen Artek tuoli nro 66. Asiakkaan sukulainen oli tuonut tuolin evakkona Karjalasta ja vuosien aikana rakkaan perintötuolin verhoilu oli purettu ja unohdettu. Toisinaan perhekuvat auttavat etsimään vastauksia, mutta tässä tapauksessa annoin tuolin kertoa. Tuolia tutkimalla selvisi ettei sen verhoilua ole kiinnitetty koskaan istuimen pohjaan. Tuolin istuimen reunassa kulki ura, jonka uskoin olevan kiinnitykseen käytettävä apuväline. Tuolin urasta tai istuinlevystä ei valitettavasti löytynyt jäämiä aikaisemmista kuiduista. Asiakas valitsi verhoilukankaasti Lauritzonin kauniin punavalkoisen kankaan.
Kiinnitin verhoilukankaan istuinlevyyn kiinni vasaralla ja pienellä viilalla lankaa puristamaan kangasta uraan. Kun lanka oli saatu istuimen ympäri, vetäisin langan solmuun ja piilotin solmun kohdan uraan. Ei nauloja, niittejä, liimaa. Tuoli on käyttökelpoinen ja arvo turvattu.
Artek valmisti tuolia nro 66 sormiliitoksilla vuoteen 1944 saakka. Sen jälkeen yritys otti valmistuksessa käyttöönsä puristustekniikan, jonka avulla tuolien jalat saatiin valmistettua yhdestä kappaleesta.
Suosittelen tutustumaan Joanna Amemorin opinnäytteeseen Pula -ajan kalusteet, vuodelta 2020. Hän avaa läpiluotaavasti pula-ajan vaikutusta suomalaiseen huonekaluvalmistukseen ja muotoiluun. Miten pula-aika muutti suunnittelijan työtä ja muokkasi myös Artekin tehtaan toimintaa.
